keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Palarannekoru, eli hermot paloiksi koru

Muinaishistoriassa saimme tehtäväksemme ideoida palarannekorun. Jottei taski olisi liian helpoksi käynyt, piti ideaa ammentaa omavalintaisesta Akseli Gallen-Kallelan teoksesta.
Alunalkaen homma kuulosti aivan mahtavalta. Ei tarvitse aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, vaan pääsee jatkojalostamaan jo valmista tuotosta.
Ei sekään prosessi sitten mennyt ihan niinkuin olisi kuvitellut.
Kauas tulevaisuuteen määritelty palautuspäivämäärä sai pystyynnousseet niskavillat nopeasti laskeutumaan alas, eihän tässä oo ees kiire....
Aikani tilanteeseen sisäistäydyttyäni valkkasin Sammon puolustuksen lähtökohdaksi.
Eli siis tämä tekele

Piirtelin luonnoksia, suunnittelin, järkeilin, revin hiuksia, melkein itkin ja lopulta tuskastuin. Kaikki ideat ja piirrokset oli jälleen kerran tuubasta tuotettua tiivistettä. 
Olin taas lähtöviivan takana. Ja vieläpä kaukana siitä. Palautuspäiväkin oli melkolailla lähempänä kuin olisi tarvinnut olla...
Niinpä alkoi taas armoton etsintä. Lopulta pääsin itseni kanssa yhteisymmärrykseen ja valitsin Purren valituksen.
Ja taas lisää katseltavaa
Ja taas lähti alkuun se sama suunnittelu, järkeily, tuskailu ja hermojen palaminen kulovalkeaakin komeammin.
Pakko oli kuitenkin valmista saada, joten valitsin luonnoksen johon olin tyytyväisin ja lähdin työstämään ideaa tuotteeksi.
Ylimitoitin ilmeisesti oman osaamiseni suhteutettuna jäljellä olevaan aikaan ja sen riemun johdosta jouduin yksinkertaistamaan ideaani. Lopullisesta työstä jäi kokonaan puuttumaan mm. itse Väiski jota kuvaamaan piti tulla kuukivi (koska se ruojake oli liian pieni vaikka isomman tilasin).
Toisaalta mitähän siitäkin olisi taas tullut kun sitä olisin alkanut hätäpäissä istuttelemaan....todennäköisesti olisin itsekkin istunut hetken sikiöasennossa pöydän alla. 

Noh, hommat lähtivät käyntiin niillä eväillä jotka suotu oli. Loppulliseen suunnitelmaan päädyin poimimaan maalauksesta veneen ja veden. Kuinka yllättävä ja arvaamaton idea (sarkasmimerkki tähän väliin).
Jo ensimmäisen tuskailun kohdalla oli selvää että haluan isomman keskipalan jossa olisi jokin hieno kikkailujuju, ja loput palat olisivat pienempiä. Mikäpä toimisi keskipalassa paremmin kuin vene. Vesielementti pääsikin sitten koristamaan loppuja paloja. Lukkoon päätin vielä tempaista viimeisen paniikki kikkailun ja ymppäsin siihen horisontissa lentäviä lintuja kuvastavat pallurat.

Halusin kovasti paloihin onttoja rakenteita, eri syvyyksiä yms. ylihienoa. Päädyin lopulta tekemään palat päällekkäisistä levyistä ja unohdin koko hienon ajatuksen ontoista rakenteista. Päätös oli varsin miellyttävä lopputulokseen sopivuuden ja aikataulunkin suhteen.

Keskipalan osien räpeltämistä


Yksinkertaisesti selitettynä kaikki palat koostuvat siis erinäisistä levyistä jotka ovat juotettu päällekkäin. 
Ainoastaan keskimmäisessä palasessa on ulkoneva osio joka kuvastaa veneen keulaa. Samaisen palan "pohjalla" on ritilämäinen osio puolestaan kuvastamassa veneen pohjan poikkilautoja, tukipuita, mitä lienevätkään nimeltään. Tämä kyseinen "ritilä" näkyy myös yllä olevassa kuvassa.
Muuten perusidealtaan palojen kasailut menivät samoin periaattein.
Myös lukko valmistui kotelolukon lakeja noudattaen. Tosin kaarevan muotonsa vuoksi sisään täytyi juotella eräänlaiset ohjurit kieltä varten.
Kaarevuudesta puheenollen, tein paloista kaarevat, koska halusin koruun elävyyttä. Suorana ollessaan se ikäänkuin jäljittelee veden lainehdintaa. Ikäänkuin...
Keulapalan testailuja

Koska vanha erkkikään (saati serkkunsa elmeri) ei jaksa lukea metritekstejä, ymppään seuraavaksi kasan kuvia jotka kertovat enemmän kuin kilo kuivaa lätinää. 

Keskimmäinen pala lähes ready to go ja muita paloja tekeillä. Taustalla tärkeää ajatusvirtaa ja hemmetin hienoja sutkutuksia

Saranoiden sommittelua. Ei muuten ollut yhtään hauskaa tämä osio...Saranoiden teko ja sahaaminen oli isosta haitarista. Juottaminen sen sijaan meni suht kivuttomasti. En ole onnistunut siis suututtamaan kaikkia jumalia....

Saranaaaa

Lukon osasia

Soooon.....
Ja valmiina!
Vielä zoomia keskipalasta jossa näkyy veneen muoto ja ja ja....silleen
Loppuun vielä muistutus siitä, että muutkin kuin hermosolut kokevat usein menetyksiä

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Valotelttailua

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni valotelttailemaan. Normaalia telttailua on sentään tullut pari kertaa kokeiltua. Ei ollut yhtä jännää kuin tämä.
Lyhyenä selityksenä valoteltta on apuväline kunnollisten kuvien ottoon. Jos siis on taitoa käyttää sitä (ja kameraa) oikein.
Alla siis esimerkkinä näillä apuhärveleillä otettu kuva toisesta tämän alan työstäni ikinä.
Eli päästä heitetty linnun kallo ideana sahailun harjoittelu.
Ohessa rekvisiittana talven ruhjomia rehuja luomaan sellaista asiaankuuluvaa synkkyyttä ja fiilistä elämän katoavaisuudesta....tiedättekö niinkuin kuollut oksa ja linnun kallo ja elämän päättyminen ja ja...joo.

Kaikinpuolin murheellista meininkiä


Aluksi kuvailin mustalla taustalla mutta ettei liian melankoliseksi olisi meininki muuttunut, tein testikuvailut myös pirtsakan valkoisella taustoituksella.
Lisää (ja mahdollisesti vähän parempia) kuvia täytynee lisäillä kun saan ne jollain konstilla joko kotikoneelle, tai sitten joku myy aikaa ja saan ne koululla lisättyä...

tiistai 11. marraskuuta 2014

Melkein kuin kuvastin


Nyt se löytyi.
Meinaan kuva johon kiteytyy meikäläisen sielunmaisema melkolailla niin ettei paremmin voisi enää olla. Paitsi jos peiliin käypi tuijottamaan,
Löytyy lintuja, koruja ja harakka...

Kateudesta se kuolakin valuu...

http://www.deviantart.com osoiteen kätköistä löytyy jos jonkinlaisia käsityöalojen taitajien taidonnäytteitä. Niitä selatessa voi kokea mahtavia ahaa elämyksiä, ihailun huokauksia ja insipiraation pulpahteluja.
Tai sitten  niiden upeudesta voi vaipua totaaliseen epätoivoon, kokea epäuskoa itseään ja omaa osaamistaan kohtaan ja käpertyä sikiöasentoon pöydän alle tirauttamaan silmäkulmasta parit tippaset...
Kun sielunpalaset on vihdoin saanut liimattua jonkinasteisella uskolla ja tahdolla kasaan, voi jatkaa kuvien ihailua.
Kyllä määki viä joskus...

Joku aika hieno käsihärveli

Kaulapanta jonka tämä ihmiseläin ottaisi ilomielin kaulaansa

.....
Ei varsinaisesti koru mutta kyllä tuollaiset kelpaisi käsiä lämmittämään

Joku hirveä kaulakoru...


Ja samaa sarjaa vielä hirveämpi sormus.....yök. En tekisi enkä ostaisi saati sitten ilmaiseksi ottaisi. En. Koskaan. Njet.
Ja lopuksi aika perus lusikkakikkailua mutta ihan jänskää sellaista.
Kun äiteen pöytähopeisiin kyntensä saa iskettyä niin kokeiluun menee...


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ensimmäinen harjoitustyö

Ihka ensimmäisen harjoitustyön tarkoituksena oli tutustuttaa meidät sahankäytön saloihin. Helppoa, ajattelin. Vaikeaa, totesin.
Materiaalina oli ohut hopealevy johon piti suunnitella tyylitellysti (eli ei niillä ala-asteen aikaisilla tikkukirjaimilla) omat nimikirjaimet ja sitten sahata koko homma "auki".
Ensimmäinen päänvaiva iski kirjainten tyyliä suunnitellessa. Tottakai pää on aina ja jatkuvasti täynnä hyviä ideoita, visiot viilettävät aivopoimuissa minkä ennättävät ja kynä piirtää paperille mitä mahtavimpia mallikuvia....or not.
Kun hyvää muotoa yrittää väkisin hakea ja vääntää niin itkuhan siinä melkein meinaa päästä. 
Arrrrmoton sahaus meneillään
Kaikki mitä paperille ilmestyi näytti silmissäni aivan kasoilta kikkareita. 
Pakko oli kuitenkin jotain käsinkosketeltavaakin saada aikaiseksi. Niinpä muutaman raivopaniikkipiirtelyn jälkeen sain mallin hahmoteltua ja starttasin hommat. 
Kuten alun toteamuksesta arvata saattaa, hommat ei ihan menneet kuin hollywoodissa.
Sahaaminen oli yllättävän hankalaa, Joko terä lähti vinoon, katkesi tai sitten sain aikaiseksi kauniita "pykäliä" enkä opettajan myyntipuheen mukaista "siistiä jälkeä jota ei välttämäti tarvitse edes viilata"...Jep!
Myös riipuslenkki tehtiin itse. Se oli oma shownsa joka tosin sujui yllättävän kivuttomasti teknisiltä osioiltaan.
Visuaalinen anti onkin sitten omaa luokkaansa...


Valmista kuitenkin tuli, jopa ihan aikatalulun puitteissa ja ilman verta (hikeä ja kyyneliä tosin tuli tuhlattua)! 
Lopputuloksen ajattelin päästää tuskistaan rehdillä kierrätysperiaateella jahka sen arvotelusta takaisin saan...
Kuolemaantuomittu. Rikoksinaan mm. silmien rääkkääminen ja pahan mielen aiheuttaminen. 
Loppuun vielä puolustuspuheeksi ja säälipisteiden raukkamaisessa toivossa mainittakoon että en ole ikinä aikaisemmin tehnyt niin yhtään mitään hopeasta tai mistään muustakaan metallista. 
Paitsi hitsaamalla.
Isoja rautaputkia yhteen. 
Eli ei sinnepäinkään mitä nyt opiskelemme.
Kaikki hommat ovat siis vielä auttamattomasti hakusessa ja harjoitusasteella. 
Mutta tästä se lähtee  kuin muumi laaksosta!